Juhlat ja juhliminen ovat innoittaneet ihmisiä kautta aikojen ja mikä sen parempi kuukausi siihen kuin pimeä marraskuu. 

Sadonkorjuujuhla, kekri, köyri, keyri - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tätä juhlaa juhlittiin lokakuun Mikkelinpäivästä marraskuun Pyhäinpäivään asti, kun oltiin
saatu syystyöt loppuun suoritetuiksi. Juhlan pääpaino oli uuden sadon aineksista tehdyissä ruoissa, joita syömään kutsuttiin sukulaisia ja kylän tuttuja. Leikittiin,
tanssittiin, laulettiin sekä ennustettiin tulevia. Ruokapöydän piti olla koreana
yömyöhään asti, jolloin ajateltiin tuonpuolleisten vierailevan. Heitä ei saanut
suututtaa tyhjällä ruokapöydällä. (Kekriruokaohjeita ja kekristä lisää  www.kekri.fi.)
​
Sen sijaan että tyytyisimme tänä päivänä marraskuussa vain yhden Sadonkorjuu-
juhlan huipentumaan (tänä päivänä nimeltään Hallowenjuhla), otamme riemullisesti vastaan pikkujoulut joita saattaa olla yhtä monet kuin perheessä työpaikkoja ja
harrasteita yhteensä. Siinä riittää aktiivieläjän viikoloppuiltoihin iloittelua,
juhlamieltä sekä glittereiden välkettä. 
Shoppausintoilija pääsee vastaavasti valloilleen 11.11 Singles' Day-päivänä ja
hurmioituu lopullisesti alehoukutuksista marraskuun lopun Black Friday päivinä. 
Ei ole tolkkua aleprosenteissa eikä kamppiksen kestossa. Kauppojen aukioloaikaan
voi hääriä liikkeissä ja niiden sulkeuduttua siirtyä kotisohvalla verkkokauppoihin.  
Ja jottei vauhdinhurma kasva liian suureksi, tuo täydellisen pysähdyksen tähän villin vauhdikkaaseen vireeseen kiitospäivän jälkeinen perjantai, jolloin vietetään
Älä osta mitään-päivää. Ei ostoja, ei rahan käyttöä! Päivä iskee mehukkaasti
​suomalaisten pikkujouluajankohdan ytimeen - Mennäkö vai eikö mennä?
Kanadalaiset ovat olleet varsin humoristisella tuulella kulutuskriittistä päivää ja sen ajankohtaa miettiessään - ainakin minun mielestäni!

​​Tarttuiko vauhdista väsymys?

Ulkoisia virikkeitä tarjotaan meille aika lailla pimeyden ytimessä. 
Ei ihme, jos keho välillä hieman yskii ja huokailee meitä rauhoittumaan.

Kiinalaisten mukaan (Kiinalainen tie terveyteen:Tri Stephen Gascoigne) syksy ja
marraskuu on keuhkojen ja paksunsuolen aikaa jolloin tarvitsisi ottaa aikaa
pysähtymiseen, itsetutkiskeluun, asioista irroittamiseen ja turhiksi käyneistä asioista luopumiseen. Keuhkot valvovat kehon pintaa, se putsaa ilmastotekijöiden,
bakteerien ja virusten sekä tunneasioihin liittyvien negatiivisten vaikutusten
hyökkäyksiltä. Koska keuhkot hallitsevat myös ihoa ja hikirauhasia, saattaa 
keuhkojen ja paksusuolen epätasapainotilat vaikuttaa myös ihon kuivumiseen ja lisääntyneeseen hikoiluun. Kannattaa siis erityisesti pitää huolta keuhkojen ja
paksunsuolen alueista. Mutta miten?
Valon määrän pieneneminen marraskuussa hidastuttaa kehon toimintoja.
Jos kuitenkin marraskuun marssi on nopeatempoista, on hyvä tasapainottaa  kehoa rauhallisella ulkoilulla ja pikkujouluruokailussa kiinnittää huomiota huolelliseen suupalojen pureskeluun (huom! 32 pureskelua/suupala): molemmat auttavat sekä keuhkojamme että ruoansulatustamme (täten myös paksuasuolta) selviytymään
rasituksilta ja turhilta ongelmilta! Ylensyöntiin ja hidastuneeseen ruoansulatukseen sopivat myös mausteet. Anista, kuminaa, fenkolia - kun niitä napsii suuhun ja pureskelee huolella, auttaa väsynyttä ruoansulatusta elpymään.
 Pysähdy, kuuntele ja kunnioita kehosi viestejä!
​Marraskuussa piilee monta mahdollisuutta!    

Vanhan punatiilisen navetan seinää vasten kasvavan luumupuun oksissa  sinipunavioletit luumut näyttävät  erityisen valloittavilta. Loppukesän auringon säteiden osuessa puussa roikkuviin kauniin värisiin luumuihin, valtaa puun alla seisovan kerääjän satumainen tunne. Etsin katseellani voisiko tosiaankin nähdä keijujen tanssin luumupuun oksilla jotka iloisen kevyesti tanssahdellessaan ripottelevat  keijupölyä sinne tänne. Hups - sitähän voi mennä sekaisin luumuista!   

Aiempina vuosina en ole niinkään ollut luumujen ystävä, mutta tänä vuonna teen siinä poikkeuksen. Todennäköisesti kesän lämpimien ja aurinkoisten päivien suuri lukumäärä on kypsyttänyt luumut mehukkaiksi ja erityisen makoisiksi tiiliseinän suojassa. Niiden makua ei yksinkertaisesti voi vastustaa! Mielenkiintoni heräsi mitä monia ravintoaineita olenkaan niistä mahtanut saada? Sen tiedän, että vatsan saa sekaisin suuresta määrästä luumuja, niiden sisältämän sorbitolin vuoksi!

Tuore luumu on antioksidantti, joka estää ikääntymistä, kuumetta, tulehdustauteja, osteoporoosia, kolesterolia, verisuonitukoksia. Tuoreet luumut alentavat LDL-kolesterolia, veritulppariskiä, ehkäisee kasvaimia. Klorogeenihappo suojaa superoksidiradikaaleilta, happiradikaaleilta. Sinikka Piipolla on valtava tietous asiasta ja Suomalaiset Marjat- kirja syytää lisää terveysasiaa ja ainesosaluetteloa monen sivun verran; Luumujen sisältämät  B-vitamiinit parantavat hiilihydraattiaineenvaihduntaa, hermotoimintaa, stressinhallintaa, lievittää masennusta, hermostuneisuutta. Tuore luumu sisältää runsaasti A-vitamiinia ( jopa 71,1 ug!), karotenoideja, E-vitamiinia, kalium vaikuttaa sydämenlyönteihin, insuliinineritykseen, nestetasapainoon yms yms... Tässähän menee muistikeskus sekaisin luumutietoudesta!

Mitä tuoreista luumuista ruoaksi? Mehua, hilloa, piiraita, kiisseleitä, niitä voi lisätät juustolautaselle tai kaurapuuroon. Itselläni on sen verran luumuja kerättynä, että syön ne mielelläni sellaisenaan ja kokeilen syksyistä salaattia    ​https://kotiliesi.fi/resepti/syksyinen-vuohenjuustosalaatti/!
Kotilieden linkki on siitä mukava, että kun hakusanaksi kirjoittaa "luumu", saa 120 erilaista luumua sisältävää reseptiä - siis neljän kuukauden ajan joka päivä luumuja!

Yhteenvetona voin sanoa, että tutustuminen luumumaailmaan joka aistilla oli valloittavaa ja opettavaista. Pihapiirin marjapensaat ja omenapuut ovat saaneet huomiota kyllikseen, tänä vuonna on luumupuiden vuoro. Täytyykin kysyä ovatko muut menneet yhtä sekaisin luumuista!     

​Viimein on saatu etelärannikollekin huurretta puihin ja aavistuksen verran lunta maahan. Mustien ja vesisateisten kuukausien jälkeen tämän päiväinen tyynen huurteinen luonto herätti mielen unelmoimaan raikkaan talvisesta säästä, hiihtolenkistä ja nuotioeväistä. Siihen toiveeseen on sääherralla vielä aika tekeminen, että ennen kevään tuulahduksia  saisi luonnonladut aikaiseksi. Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta, olemmehan sen saaneet maailman sääkartastostakin lukea! Suksin tai jalkaisin, metsä on aina kiehtova elementti, kuten eräänä aamuna jolloin metsässä kävellessäni pidimme varpuspöllön kanssa tuijotuskilpailua. Kumpikin taidettiin siinä mietiskellä minkä merkkisen otuksen juuri kohtasimme. Otti pöllö kohta siivet avukseen ja lensi metsän syvään rauhaan. Mukavassa
seurassa nuotio-omenoita syömään! Ahkerat voivat itse valmistaa ohjeen mukaan  vaniljakastikkeen, vaivattomuutta arvostavat ostavat sen näppärästi kaupan hyllyltä!
Pirteätä talvista yhdessäoloa toivottaa Mari!                                                                                           Piirros: Minna Saira        

Nyt sen päätin, että ovat valmiit! Vielä kotisivuni muuntuvat, kehittyvät ja hioutuvat mutta näinhän se elämä tekee. Mikään ei ole valmista, ehdottoman oikeaa tai pysyvää. Näistä lähtökohdista käsin on helpottavaa päättää, että valmista on.

​KIITOS Minna Saira kauniista piirroskuvista, logosta sekä osista valokuvia (ne kauneimmat kuvat), joita annoit käyttööni tai piirsit sivujani varten!
Minna on mestari visualisoinnissa, luovassa työssä ja ymmärtämään sitä mitä sivuilla kulloinkin halusin viestittää. Kiitos avustasi!

Tyttäreltäni sain kiitettävästi apua tietoteknillisissä ongelmissa aina kun sitä tarvitsin ja ehkä saan poikani suostuteltua vielä valokuvaamaan jotakin 
​persoonallista sivuille, vielä ei ollut sen aika.
​Tervetuloa muuntuville sivuilleni ja lukemaan blogia.
​Kommentteja otan mielelläni vastaan!
​Terveisin, Mari